Minä ja ajatukseni

Olen Jenna, reilu 30-vuotias koiraharrastaja Kangasalta. Olen pienestä asti ollut eläinrakas ja meillä on aina ollut kotikotona lemmikkejä, koirien lisäksi mm. kissa, kani ja hamstereita. Ensimmäinen koira tuli perheeseen vuonna 1993, japaninpystykorva Eeween Jasmin.

14.4.2000-18.5.2012

Pitkän kiukuttelun jälkeen pikku-Jenna sai oman koiran vuonna 2000, kleinspitz-japaninpystykorvamix Maxin. Max oli pikkutytön mielestä ihana koira. Ei maailman kiltein, ehkä hiukan myös arvaamaton, saattoi jopa purra. Mutta minulle se oli maailman parhain, eikä se ikinä tehnyt minulle pahaa. Vanhemmat uskalsi päästää pikku-Jennan lenkille Maxin kanssa, koska ne tiesi ettei Max päästä yhtäkään tuntematonta ihmistä tai koiraa oman pikkutyttönsä lähelle. Lopulta sokeus ja muut heikentyneet aistit huononsi koiran elämänlaatua niin paljon, että 21-vuotias pikkutyttö päätyi viemään koiransa viimeiselle matkalle, silittäen ja halaten viimeiseen hengenvetoon asti.
Kauaa en välissä ollut koiratta. Tässä vaiheessa olin jo ostanut oman asunnon, olin vakituisessa työssä ja välillä lainasin vanhempien Coton de tuléaria, miettien olisiko oikea hetki koiralle. Marraskuussa kotiin saapui Moona, maailman helpoin pentu, joka kulki mukanani kaikkialla. Moonan kanssa kokeilin tokoa, koska toko on aina lajina tuntunut omalta. Tottelevainen koira on ylpeyden ja tavoittelemisen arvoinen asia. Moona kuitenkin osottautui niin ohjaajapehmeäksi, että toko aiheutti sille vain ahdistusta, joten siirryimme agilityyn. 
Tästä pääsemmekin loppuvuoteen 2015, jolloin kotiin saapui Malla. Malla osottautui tokossa hyvin toimivaksi ja varmaksi koiraksi, jonka varmuus tasapainottaa ohjaajan epävarmuutta, eikä ime jännitystä itseensä. Tokoon ja koiran kouluttamiseen hurahdin täysin, täten suoritinkin arkitottelevaisuuskoulutusohjaaja-kurssin loppuvuodesta 2017.

Mallan myötä tuli myös käytyä ensimmäistä kertaa näyttelyissä, vaikka Mallan kasvattajalle sanoinkin, etten aio käydä näyttelyissä. Näyttelyt voi, koirasta riippuen, olla mukava tapa viettää aikaa yhdessä koiran ja muiden koiraihmisten kanssa. Näyttelykehissä meitä siis tullaan tulevaisuudessakin näkemään, mutta kalenterin täyttää ensisijaisesti muut harrastukset ja kokeet.

Mallan myötä innostuin myös kasvattamisesta, olihan meillä kotikotonakin ollut pari pentuetta. Kasvatustyössäni ei ole tarkoituksena vain lisätä koiramäärää, vaan yhdistelmillä on aina tarkoitus, syy, miksi juuri tämä pari. Mielestäni myöskään nartun elämäntehtävä ei ole vain toimia emänä, niin en teetä yhdelle nartulle kuin 1-2 pentuetta, sekä pyrin välttämään uroksia, joilla on jo kohtuuttoman paljon jälkeläisiä, koska kasvattajien tehtävä on pitää yllä rodun geneettistä monimuotoisuutta. Ja koska haluan tarjota jokaiselle koiralleni ja kasvatilleni koiran arvoisen elämän, en tule luovuttamaan pentuja tarha- tai kenneltiloihin. Kleinspitz kiintyy voimakkaasti ihmiseen ja kaipaa ihmisseuraa, tästä syystä pidän omankin koiralauman kohtuullisen kokoisena ja hyödynnän sijoituskoteja lupaavien pentujen syntyessä. En myöskään missään nimessä astuta pentua, vaan koiran tulee sekä henkisesti että fyysisesti olla aikuinen saadessaan ensimmäisen pentueen. Näin ollen meillä ei astuteta alle 24kk ikäistä koiraa.

 
Kasvattajan peruskurssin olen suorittanut maaliskuussa 2017, kennelnimi Maxmallan myönnettiin lokakuussa 2017. Olen allekirjoittanut kasvattajasitoumuksen. Olen myös Pienpystykorvat ry:n jäsen. Jalostusneuvojakurssin suoritin marraskuussa 2021.

Minulla on myös luonnetestin, pk&peko-kokeiden vastaavan koetoimitsijan oikeudet. Ylituomarin peruskurssin suoritin alkuvuodesta 2023. Lisäksi harrastan Kukkian Haukut ry:ssä ja Tampereen Palveluskoiraharrastajat ry:ssä. 

 
Ota rohkeasti yhteyttä, mikäli kysyttävää löytyy!
Ensisijaisesti sähköpostitse, vuorotyön vuoksi: kennel.Maxmallan @ gmail.com